sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Kahvia mummun kupista

Sunnuntai. Heräsin, sade hakkasi ikkunalautoja ja kattoa. Sytyttelin kynttilöitä, paistoin yökyläläisille pannukakkua. Tuli mieleen miten paksua, tiivistä pannaria mummu aina teki. Omani on samanlaista kuin äidin, ohuempaa, uunissa kupruilevaa. Mummu käytti rasvaisinta maitoa ja paljon voita. Teki pannukakun pienelle uunipellille, jolle kaatoi paksusti taikinaa.


Seuraavaksi teki mieli keittää vahvaa kahvia ja juoda se mummun vanhasta kupista. Astiat ovat täynnä muistoja. Muistan 80-luvulta tällaisia sateisia kesäkuita, joita vietin saaressa mummun, vaarin ja serkkujen kanssa. Kymmenkahvit aamupäivällä juotiin vahakankaalla peitetyn pöydän ääressä näistä kupeista. Meille lapsille oli hopeateetä. Kuuman juoman kanssa oli vahakankaan päällä kourallinen pähkinöitä ja rusinoita, tai mummun tekemiä kookoskeksejä, tai omenasoseella voideltu leipäpala.

Mummun serkkuleireillä päivärytmi oli säännöllinen: aamupuuro, kymmenkahvi, lounas, kolmen-kahvi, iltaruoka, iltaviili. Nyt aikuisena olen ihmetellyt, että mummu jaksoi joka kesä ottaa lauman lapsenlapsia saareen viikoiksi. Keittiöhommiin kului mökkioloissa paljon aikaa. Tiskattiin astioita alumiinivadeissa, käytiin rantatiskillä, jynssättiin perunoita kalliolla. Syötiin kalaa, jota vaari veti verkoilla merestä. Mummu oli säästäväinen ja käytti kaiken hyväksi. En ole itse koskaan saanut särjestä aikaan mitään hyvää, mutta mummun suolasärki etikkaiseen suolaliemeen säilöttynä oli herkkua. Viiliä oli aina tekeytymässä viileässä eteisessä. Kellarista haettiin hilloja, joista mummu kuori tarpeen tullen homeen päältä. Jos jotain jäi, se ei haitannut. "Home parantaa lauluääntä."

Kun tiskasin vadissa, mummu sanoi, että olen näppärä ja nopsa käsistäni. "Äitiis tullut", hän kehaisi miniäänsä. Tämmöisiä mummun lauseita on tallentuneena muistiini paljon. Mummulla oli aura: kun hän sanoi, sillä oli painoa. Osasi hän arvostellakin, terävästi. Olla melkein pelottava välillä.   

Nyt sitä kahvia. Ja lisää muistoja. Näin pieniä kahvikuppeja ei enää juuri näe – paitsi kirpputoreilla, jotka pursuavat niitä. Olen aina mielessäni ylpeillyt sillä että “minun sukuni naiset” ovat kovia kahvinjuojia. Luin suvun vanhoja kirjeitä; isomummo kirjoitti, ettei saanut unta, koska oli juonut kuusi kuppia kahvia vieraisilla. No, kuusi tällaista pikkukuppia on kolmisen isompaa mukillista. Aika paljon sekin. Voin siis pysyä käsityksessäni ja jatkaa luottamista: sukuni naiset ovat aina juoneet paljon kahvia – ja eläneet vanhoiksi.


3 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus! Alkoi tehdä mieli niitä särkiä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Yritän vielä joskus tehdä niitä, kutsun sinut syömään jos onnistun. Etikkaisessa mausteliemessä oli särjenpaloja, sipulirenkaita, porkkanaakin muistaakseni. Iso lasipurkki oli pöydässä ja sieltä otettiin haarukalla kalaa. Rakastin sitä.

    VastaaPoista

Vastakaikuja