tiistai 3. kesäkuuta 2014

Valoisia & pimeitä öitä

Kalliossa kesäkadut ovat sateiset ja työhuone hämärä.  Olen tänään kirjoittanut monta tuntia, on kumma, todellisuuden reunalla oleva olo. Syksymmällä lähetän romaanin ekan kokonaisen version luettavaksi ja runot kuvittajalle. Kirjat ottavat aikansa.

Käytän blogia nyt luku- ja elämäpäiväkirjana, että jaksan tehdä kesän töitä. Toivon pitkiä flow-tunteja, houkuttelen niitä. Kesällä Kallio on parhaimmillaan, kävelen Vaasankadun kautta Alppilaan ja Flemaria pitkin Karhupuistoon.

Ja kotona talo on täynnä elämää, lapsia menee ja tulee, aina joku yökylässä. Siirretään keittiö pihalle, kaivetaan muurinpohjapannu esiin. Toive: vähän lukkoonlyötyjä aikatauluja, paljon tilaa mielijohteille. Yöt ja aamut  ovat parasta työaikaa. Metsä puskee koko ajan lähemmäs ikkunaa, kirsikkapuu kukkii ja varisee, alkaa kypsyttää kirpeitä marjoja.

*

Johannissonin melankoliakirjan jatkoksi luin Thomas Mooren Dark Nights of the Soul -kirjan. Moore on lempikirjoittajiani, selväjärkinen ja viisas, ei pinnallinen tai tekopyhä niin kuin self help -kirjallisuus joskus on. Seksin sielu oli ensimmäinen löytöni. Olin sitä mieltä, että seksistä ei pahemmin kannata puhua, koska se ei taivu sanoiksi, mutta Mooren kirjan luettuani tulin toisiin ajatuksiin.

Seksin sielun jälkeen teki mieli ottaa selvää, mitä muuta tämä viisas & seksikäs mies on kirjoittanut. (Ja kas, hän osoittautui Jungiin nojaavaksi terapeutiksi. Kaikki jäljet johtavat Jungiin nyt, kun teen omaa tutkimusmatkaa...)

*

Mooren kirjan nimi tulee 1500-luvulla eläneen katolisen mystikon Ristin Johanneksen runosta La noche oscura del alma. Moore käyttää sitä toisessa merkityksessä: hänelle "sielun pimeä yö" on muutosvaihe elämässä. Se voi johtua ulkoisesta tapahtumasta: avioerosta, sairaudesta, jonkun kuolemasta – tai sille ei löydy erityistä syytä. Se voi olla masennus- tai ahdistuskausi, mutta ei välttämättä hoitoa vaativa depressio. Moore ei mielellään luokittele hankalia tunteita sairauksiksi. Hänestä mielen pimeä aika on kasvun kannalta olennainen. Jos sen torjuu, menettää mahdollisuuden.

Usein saa lukea selviytymistarinoita. "Minulla oli pimeät jaksoni. Mutta nyt ne ovat ohi!" Mooren mukaan todellinen yö, välitila joka tempaisee ihmisen irralleen entisestä elämästä ei ole näin helposti ohitettavaa, ei pikakriisi josta selvitään voittajina. Se muuttaa ihmisen. Sillä ei rehennellä. Ja se vaatii ottamaan vastuun: ajattelemaan pohjia myöten oman elämänfilosofiansa ja elämään sen mukaisesti.

Joo, jyhkeitä sanoja, käsittämättömän käsitteellistämistä! Mutta kun luen tätä Mooren rönsyilevää kirjaa, on koko ajan olo kuin olisin oivallusten kynnyksellä. Kuin nieltyäni ja sulatettuani tämän tiedon pystyisin elämään oikeasti vähän paremmin.

Alkupalaksi kannattaa lukea Care of the Soul - Dark Nights pohjaa osittain sen ajatuksille ja hyödyntää sen mainetta. Tykkään kuitenkin enemmän jälkimmäisen tummasta pohjavireestä, samoin siitä miten Moore käy läpi seksuaalisuuden pimeitä ja parantavia puolia. "Elämäntyöni on yritys juurruttaa puhdas, näkevä henki maailmallisen elämän epätäydelliseen ja päihdyttävään aistillisuuteen" (!), sanoo Moore, joka sai ankaran katolisen kasvatuksen ja eli 27-vuotiaaksi asti munkkina.

Kiinnostavasti kirjassa ruoditaan myös C.G.Jungin neljänkympin kriisiä. Ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä maailma sortui Jungin ympärillä ja hän murtui myös henkisesti. Uusi vaihe alkoi, kun hän palasi lapsuuteen ja alkoi muistella leikkejä, joissa rakenteli kaupunkeja palikoista ja kivistä. Hän päätti tehdä sen taas: kerätä kiviä ja puunkappaleita ja rakentaa kyliä. Kun sota hajotti Eurooppaa, keski-ikään tullut Jung rakensi epätoivoissaan lounastauollaan ja työpäivän jälkeen pienoismallikylää, opetteli uudestaan leikkimään.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vastakaikuja