torstai 26. kesäkuuta 2014

Kulttuurin viljelyä


Ilahduin, kun tuore kulttuuriministeri Pia Viitanen otti yhteyttä Forum Artisiin ja ehdotti kulttuurin pyöreän pöydän keskustelutilaisuutta. Eri alojen taiteilijat kutsuttaisiin yhteen puhumaan siitä, mikä on ajankohtaista, mitä toiveita ja ideoita kulttuurin tilan kohentamiseksi olisi.

Tilaisuus oli tänään Säätytalolla. Mukana oli muutamia kymmeniä eri taiteen alojen ja taiteilijajärjestöjen ihmisiä – suht hyvin kaikki taiteenalat edustettuina – sekä itse kulttuuriministeri Pia Viitanen, valtiosihteeri Kari Anttila, OKM:n ylijohtaja Riitta Kaivosoja, Taiken johtaja Minna Sirnö sekä virkamiehiä opetus- ja kulttuuriministeriöstä ja Taikesta. 

Säätytalo on juhlava, onneksi tunnelma oli vapautunut ja asiaa tosiaan riitti. Jakauduttiin viiden-kuuden hengen työryhmiin, joissa eri alojen ihmiset miettivät yhdessä ja oman alansa kannalta sitä, miten kulttuurin elossa pysymisestä huolehditaan, kun taloustilanne heikkenee. Miten taiteilijat tulevat toimeen, miten työmahdollisuudet turvataan, miten niitä voisi parantaa? Miten taide ja kulttuuri tehdään helpommin saavutettavaksi? Ja miten ihmiset saadaan kulttuurinnälkäisiksi?

Ryhmien keskustelut esiteltiin koko joukolle. Huomioita kertyi vanhalle kunnon fläppitaululle kymmenittäin. Vahvana jäi mieleen Maarit Pyökärin puheenvuoro siitä, miten taiteen vaikuttavuutta ei arvioida ostaja- tai katsojamäärillä. Mistä uusia mittareita? Miten taiteen itseisarvosta voi puhua?  

Kehitysideat ja muutos- tai säilyttämistoiveet jäävät ministeriölle talteen. Toivottavasti ne vaikuttavat, kun päätöksiä tehdään. Kirjallisuuden osalta puhuttiin ainakin apurahoituksen elintärkeästä merkityksestä kotimaiselle kirjallisuudelle – puhuin tästä omassa ryhmässä, koska apuraha-asia on akuutti. Otettiin esiin myös kirjan arvonlisävero (pois se!) ja lähikirjastojen merkitys: lähikirjastoja ei saa lopettaa, niissä kasvatetaan uutta lukijapolvea ja ne kokoavat seiniensä suojaan muutakin kulttuuria.

Eri taiteen aloilla on omat kysymyksensä, ja vapaan kentän pulmat ovat toisenlaiset kuin taidelaitoksissa, kuten isoissa teattereissa, töissä olevien. Monet, ainakin Saana Lavaste ja Anne Tamminen, nostivat silti esiin taiteen "väliportaan", tuottajaportaan merkitystä. Miten sitä voisi tukea. Taiteilija itse on harvoin paras ihminen markkinoimaan omia töitään. 

Kaiken kaikkiaan Säätytalon tapaamisesta jäi hyvä tunne siitä, että taiteen kentän ideoita ja ehdotuksia kuunnellaan ministeriössä ja että uusi kulttuuriministeri avaa ensi töikseen elävän keskusteluyhteyden suoraan taiteen tekijöihin. Valoa taiteilijalle, joka pimeydessä vaeltaa...

PS. Luin Siri Kolun Fb-kommentin tilaisuudesta ja mietin vielä Maarit Pyökärin puheenvuoroa: taiteen digitalisoinnissa piilee vaaransa. On olennaista kohdata ihminen, törmätä taiteeseen LIVENÄ, ei siirtää kaikkea verkkoon. Koko Säätytalon tilaisuus oli osoitus siitä, miten paljon energiaa syntyy kahdessa tunnissa, kun joukko ihmisiä tuodaan samaan huoneeseen puhumaan sen sijaan, että porukka istuu jokainen yksinään ruudun valossa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vastakaikuja