sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

"Ole iloinen" - esikoisrunoilijoita Annikin runofestivaaleilla



Oli erikoinen kokemus viettää perjantaipäivä esikoisrunoilijoitten kanssa Tampereella. Erikoinen, koska pölähdin Manseen keskeltä oman kirjan kirjoittamista (– ja myös viime päivien Hurme-huumaa – olen viettänyt pitkiä iltoja Juha Hurmeen Nyljettyjen ajatusten parissa, päässä on ritissyt kanavia auki).

Aino Suonio ja Simo Ollila ideoivat Annikin runofestareitten yhteyteen esikoisrunoilijaseminaarin. Kutsuttiin neljä runoilijaa: Riikka Heinonen, Miira Luhtavaara, Niklas Salmi ja Pirkko Soininen. Minä johdattelin keskusteluja, istuimme päivän ravintola Henriksin kabinetissa – & kävelimme Laukontorilla ja rannassa, kun istuminen alkoi puuduttaa. Puhuimme koko päivän. Kirjan julkaisemisesta, ajasta ennen sitä ja sen jälkeen, kustantamoista, toiveista, peloista, suunnitelmista, talismaaneista, muistoista, unista ja unettomuuksista, toimeentulosta ja töistä, haikuista ja avomikeistä. Puhetta ja luottamusta riitti – en kerro keskusteluistamme kaikelle kansalle, sen sijaan tekee mieli tallettaa pari sanaa Tulenkantajien kirjakaupan paneelikeskustelusta, johon päivä huipentui.

*

"Runouden kulta-aika vai inflaatio?" kysyy Aino kirjakaupassa. Aihetta on pohjusteltu Aamulehden haastattelussa aamulla ja tultu siihen tulokseen, että aluskasvillisuus on tiuhaa ja elävää eikä runoudella tänäänkään mene nihkeästi, vaikka se ei näy isosti mediassa. (Nina Lehtisen laaja juttu, jossa puhutaan mm. lavarunouden noususta, on julkaistu AL:ssa 7.6. – Riikka Heinonen kertoi että Café Mascotin poetry jamit piti vaihtaa perjantailta torstaille, koska perjantai-iltoina runojanoisten jono oven ulkopuolella kasvoi kymmenien metrien pituiseksi!)

Esikoisrunoilijat ovat sitä mieltä, että kun runouden julkaiseminen on pienkustantajien ansiosta lisääntynyt, runon monimuotoisuus paljastuu. Myös raakileitten esiin pääseminen voi olla arvokasta.

Sanasadon kustantaja Erkki Kiviniemi sanoo, että kentässä näkyy leveä taso ja monipuolinen käsitys runoudesta. – Joskus 60-70-luvulla lyriikkaan mahtui vain yksi totuus. 60-luvullahan metrinen runous oli "kielletty" vanhanaikaisena, mutta 70-luvun lopulla Ilpo Tiihonen palautti sen jambisella runollaan ja siitä lähti laajeneminen muuhunkin suuntaan.

Haikurunoja kirjoittava Niklas Salmi sanoo, että tällä hetkellä Suomessa tehdään runoa, jossa on sukulaisuutta 1900-luvun alkupuolen tekijöitten kanssa - vaikka sellaisten kuin Tristan Tzara tai Gertrude Stein. Riikka Heinosen mielestä runoilijan on nyt etsittävä isosta kirjosta tyylejä omansa, luovittava omaan suuntaansa. Toisaalta Pirkko Soininen kertoo kohdanneensa myös vastakkaisia mielipiteitä, painetta, ettei hänen tavallaan saisi kirjoittaa. – Mutta paineet voivat olla hyväksikin, tulee kapinallinen olo: "mä teen mitä teen", heittää Miira Luhtavaara.

Tupa on täynnä väkeä ja keskustelu polveilee, yleisö on aktiivista. Muutamia lainauksia:

Runous on itsessään yhteiskunnallinen teko. Se on vastakkainen tehotaloudelle ja suorituspakolle. (Miira Luhtavaara)

– Lyriikka on enemmän tätä päivää kuin proosa. On proosassakin kokeilevuutta, joka rikkoo yhteen suureen kertomukseen pyrkimisen ajatusta. Runous on kuitenkin nopealiikkeisempää. 

– Haikussa ajatus lepää pienessä tilassa. Ajattelen runoa unen sukulaisena. Runo on helposti ymmärrettävä omassa valtakunnassaan, mutta muuttuu hölynpölyksi, jos sen tuo väärään maailmaan ja koettaa järkeistää. (Niklas Salmi)

– Taideteos on aina riittävän hyvä herättääkseen perimmäisiä kysymyksiä! (Niklas Salmi)

– On upeaa, jos ihminen nimittää itse itseään siksi, mikä tuntee olevansa, vaikka toimeentulo ei tulisikaan siitä. (Erkki Kiviniemi)

*

Koko päivästä jäi kuultava, oudon posiitivinen olo. Kukaan esikoisrunoilijoista ei ollut huolissaan, kyyninen tai toivoton. Kulttuuripessimismi loisti poissaolollaan. Kun Aino kysyi, minkä ohjeen runoilijat antaisivat muutaman vuoden takaiselle itselleen, jäi erityisesti mieleen Niklas Salmen vastaus: "Ole iloinen." Miksi? "On paljon asioita, jotka ovat hyvin ja joista voi iloita." Pientä ja tarkasti nähtyä nostetaan esiin myös Salmen haikurunoissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vastakaikuja