torstai 12. kesäkuuta 2014

"Siitä hyppää hassatukka halki hymisevän hongiston"

Järjestettiin keskiviikkona Forum Artisin jäsenille uuden kulttuuriministerin kyselytunti. Kävelin sen jälkeen Krunikasta Kallioon ja mietin Säätytalolla lausuttuja sanoja taiteen merkityksestä, sen hoitavuudesta, itseisarvosta. Tahtoa ja tahdonvoimaa. 

Hyvässä aallossa menin Teatteri Taawettiin Siltasaarenkadulle kuuntelemaan Ilokeimoon päin -esitystä: Jari Miettisen esittämiä Aleksis Kiven runoja. Teatteri Taawetti on Kallion kirkon kupeessa, kadun tasossa, siellä soi piano ja tuoksui kahvi, kesäillassa huone oli viileä. Ohjelmassa oli Kiven kolme pitkää, eeppistä runoa (1349 säettä!): Lintukoto, Kesä-yö ja Paimentyttö. Kaksi jälkimmäistä löydettiin vasta Kiven kuoleman jälkeen, vuonna 1934. 

Oli hyvä kuunnella silmät kiinni, antaa kielen virran ja sanojen olla ja tulla. Nautin, kun Miettinen lausui voimallisesti ja virtuoosimaisesti Kiven kieltä, jonka aallonharjalla kuullessa pysyin. Pää pinnalla.  

Juuri nyt kiinnostaa, miten runo liittyy muihin taiteisiin ja käy niitten kanssa vuoropuhelua. Miettisen esityksessä runot ovat näytelmä, ja lähellä musiikkia. Rytmi ja tavut ja sanat soivat ytimissä. 

Pieni sali oli muuten ihan täynnä väkeä. 
Tätä tarvitaan. 

Aleksis Kiven runoja ja muita vanhoja suomalaisia löytyy myös netistä, täältä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vastakaikuja