sunnuntai 3. elokuuta 2014

Valoisaa vettä

"Onnistumisessa ja epäonnistumisissa, tavallisuudessa ja epätavallisuudessa sinulla on vapaus olla se mikä olet, ja tämä on jotain poikkeuksellisen arvokasta. Tämän tajuaminen on lähtökohta, eräänlainen eksistentiaalinen ensiapu, askel kohti totuutta. Siitä on hyvä lähteä kehittämään elämän mielekkyyttä, etsimään yhteyttä." 
(Munkki Serafim: Vapaus)

Kun on ollut väsynyt ja yksinäinen olo, olen lukenut maallikkomunkki (ihana nimitys!) Serafimin eli Serafim Seppälän kirjaa Vapaus.

Lukiessa nousevat vähän väliä vedet silmiin, hyvä merkki. Liikkuu, virtaa, puhdistaa. Että joku kirjoittaa näin – vilpittömästi? Poseeraamatta, korostamatta itseään. Vakavasti, ja "keveän sarkastisesti". Hän ei puhu itsestään, ja samalla puhuu, koska muulla tavalla ei voi puhua meistä kaikista.

Elävää vettä. Vapauden lukeminen saa minut tuntemaan, että olen osa suurta virtaa ja samalla ainutlaatuinen. Kirjailijana haluaisin irrota minästä – minua ei kiinnosta puhua itsestäni, kiinnostaa nähdä muita. Mutta en voi nähdä toista, jos en antaudu keskusteluun omana itsenäni.

Vapautta: olla yhtä aikaa läsnä omassa itsessään ja auki muulle maailmalle. Minän vankina en ole vapaa, mutta en silloinkaan, jos kadotan itseni. Olen kokenut molempia, ehkä sellaiset vaiheet on aina käytävä läpi.

Serafim kirjoittaa: "Miten edetä ainutkertaisuutensa tiedostamisesta kohti jotain suurempaa? Yleispätevät ohjeet ovat aina epäilyttäviä, mutta Boris Pasternak onnistui eräässä kirjeessään (1953) antamaan neuvon, jonka voi todella tarjota kenelle tahansa: 'Luottakaa itsessänne niihin puoliin, jotka ovat kaikkein valoisimpia, vahvimpia ja pitkäjänteisimpiä; luottakaa niihin, minne ne teidät vievätkin."

6 kommenttia:

  1. Johanna, hei

    Kiitos tästä kirjavinkistä. Tilasin oitis itselleni ja vinkkasin kirjaa muuallekin.

    Samanlaisia olen pohtinut. Tuohon yhteisessä virrassa lipumiseen ilman minuuden kadottamista kaipaa viisaita sanoja ja matkaoppaita, ehkä pelastusrenkaitakin. En tiedä, miksi se on niin vaikeaa. En tiedä, onko kaikille. Vai onko kyse siitä, ettei vielä tunne itseään? Vai siitä, ettei vielä ymmärrä, että virrassakin voi lipua monessa eri paikassa, ei ole pakko syöksyä sinne koskikohtiin, voi valita rauhallisemman reitin, turvallisesti rannan tuntumasta ja saa pelätä (nousta hetkeksi pois, pysähtyä tutkimaan detaljeja)?

    VastaaPoista
  2. Ehkä se vaan on vaikeaa. - Tätä Serafim Seppälän kirjaa lukiessa on vähän aikaa poissa kaikesta väsyttävästä hälystä ja mekkalasta (jota toisaalta myös rakastan, väsyn, rakastan), rauhassa. Kerro, mitä mietit, kun olet lukenut!

    VastaaPoista
  3. Kiitos Johanna taas loistavasta kirjavinkistä. Viimeksi vinkkasit Nyljetyistä ajatuksista ja ainakin sai ajatukset virtaamaan kuin villijoki. Tämä tematiikka kiinnostaa myös kovasti,

    VastaaPoista
  4. Kiva! Tämä on aika täyteen pakattu pieni kirja.

    VastaaPoista
  5. Johanna, sain kirjan eilen. Olen sivulla 53. Alun eri uskontokuntien, filosofien ym. ajatukset vapaudesta olivat aika tuhti paketti, jotkut nimet (esim. Berdjajev) panin muistiin, heihin kiinnostaa perehtyä paremmin. (Ja kun tuossa yllä pohdimme syksyn jaksamiskeinoja, niin juuri tällaista kaipaan, ajtuksellisia liikahduksia ja avartumisia, ne ovat aika puhdasta iloa.)

    VastaaPoista
  6. Huomasin nyt vasta kommenttisi. Mulle antoisinta oli kirjan loppupuoli, Serafimin omat vapaasti lentävät mietteet esim. luovuuden ja uskonnon yhteyksistä. Alku on tosiaan tuhtia kamaa, mutta antaa pohjaa jäljemmälle.

    VastaaPoista

Vastakaikuja