sunnuntai 31. elokuuta 2014

Work in progress


Ei tästä ole tulossa runoblogi! Mutta nyt, work in progress, kun työstän uutta sarjaa tulevaa runoiltaa varten, ja eilinen julkaisukokeilu poiki hyvää. Tätä blogin merkitystä olisi kiintoisaa pohtia enemmänkin: jo se mahdollisuus, että joku saattaa lukea, saa minut näkemään tekstin toisin. Vaikutus on aavistuksen samansukuinen kuin vedoksia lukiessa: olen joka kirjan kohdalla ollut hämmästynyt siitä, miten uudella lailla näen tekstin, kun saan vedokset eteeni. Vedosvaiheessa on aina käynyt myös niin, että jotkut osat tekstiä eivät jää eloon. Henkselit yli vaan.







Juokse niillä kengillä kuusikon läpi juokse märän kivikon yli
juokse sydän irtoaa putoaa kiville jätä se lokit tulevat

            Venyttelen pohjetta pihkakuusta vasten
            taas se tulee puun takaa
pää myrskynä, sää muuttuu nykyisin
                   sekunneissa  tätä sattuu kaikille      auer    ume     utu     sumu   
näkyvyys on rajoittunut
         saamme kuvitella toisemme
turbulenttinen häiriö ilmavirtauksissa voi aiheuttaa muutoksia sään kehityksessä

et osannut!
kaikki      mitä       annoit,     ei riittänyt

            mutta mitä lahjoja
               painuvan otsan lämpö
                             vielä pitkään
                rivien väleistä purkautuvat sanat

Synti on vaieta vaistoaan vastaan, noin se sanoo puun takaa.
Nauran, mene pois totuus limasieni siilinraato  

lokit, sydämensyöjät
miltä näyttää vartaaseen palottu sydän

juoksen
kuusimyrskyn läpi  
            virheitteni läpi
            iloni läpi
            rak  kau  te   ni    koko kirkkaan läpi
                                                
 jalaspilviä kokkarepilviä mantelipilviä
repalekumpupilviä, ja viimein sees

et osannut
         kaikki vähä mitä annoit 

 mutta niillä nuhruisilla siivillä
            lokit kirjoittavat taivaalle
                        saat lukea sen kun jaksat pysähtyä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vastakaikuja