lauantai 13. syyskuuta 2014

Iloa ja epäsymmetriaa

"Maailmassa kasvaa toiveita
täyttävä puu,
       onhan se totta,
mutta omaa toivettaan
se ei voi toteuttaa,
        ei kävellä pois
niiden luota, jotka kiertävät sitä.
Vain kasvaa, kasvaa." (Mirkka Rekola - Tuulen viime vuosi)

Tänään pidettiin Rikhardinkadun kirjastossa Mirkka Rekola -seuran perustava kokous. Aurinko paistoi salin ikkunoista sisään, sellainen syyspäivä jona maailma antaa ilmoituksia, taivas ei lopu. Päädyin seuran hallitukseen, hyvien ihmisten kanssa, olen siitä iloinen, koska yhä enemmän uskon yhdessä tekemisen voimaan, haluan luoda yhteyksiä. Niistä kasvaa. Toteutuneita toiveita. Lämpöä, joka hoitaa yksinäisyyttä – sitä, josta käsin kirjoitan, mutta johon välistä uuvun.

Mirkka Rekola kuoli viime helmikuussa. Hän on yksi minuun eniten vaikuttaneita runoilijoita - opiskelijana, jolloin elin vuosia runoilla ja runoissa, hän puhui niin vahvasti että se jälki ei lähde. Hänessä minua puhuttelee moni: nyt etenkin rohkeus kulkea omaa tietään kirjoittajana. Runoissaan hän ei lennellyt muotivirtausten mukaan, sanonut kenenkään mieliksi. Hänen epäsymmetrian periaatteensa on ihmeellistä vapautta kuviosta: se ulottuu ulkoisesta maailmasta suoraan sisään runoon, joka noudattaa omaa lakiaan niin, että moninaisuus saa koko ajan olla läsnä. Ei koskaan joko-tai. Vaan molemmat, kaikki. "Ilo ja suru eivät eliminoi toisiaan", kuten Tuomas Anhava kirjoitti Rekolan runoudesta.

*

Kaksiosainen blogipostaus: yhteistyön voimaan liittyy myös Terve taiteilija -sivusto, jota olen ollut mukana rakentelemassa Forum Artisin puolesta. Tätä - vielä tulemisen tilassa & kehittymässä olevaa! - sivustoa oli ihana suunnitella, koska sain voimaa ihmisistä, joitten kanssa sitä tein. Terve taiteilija -sivustolle ovat uudet blogikirjoittajat tervetulleita – ota siis yhteyttä verkkosivun kautta, jos kiinnostaa.

(kuva: Merja Isotalo)

4 kommenttia:

  1. Hurraa kummallekin jutulle, tosi hyvältä kuulostavat ja näyttävät. Minullekin Mirkka Rekola oli nuoruudessa varsinkin ihan hirvittävän tärkeä runoilija. Muistan, että siihen aikaan kirjoitin runoja muistiin erityiseen vihkoon, koska omia kirjoja ei juurikaan ollut ja lainasin kirjoja vain kirjastosta. Siinä vihossa oli paljon Mirkka Rekolan runoja.

    VastaaPoista
  2. Hyvä muisto. Minulla oli muuten tuo sama tapa: kirjoitin muistiin ja kopioin kaiken, mitä ei ollut varaa ostaa. On nuoruuden-pyöreällä käsialalla kirjoitettuna kaikenlaista, muun muassa Tomas Tranströmerin kokoelmia. - Rekola on tosiaan yksi ylittämättömistä. Minulla on sängyn vieressä hylly, jossa pidän tärkeimpiä kirjojani. Siitä saan yöllä kurkotettua, luettua yölampun valossa: "Matkustat yön ja päivän laivassa; tämän vuoden matka. Voit olla tyyni, sinä joka olet yhtä tuulenarka kuin meri."

    VastaaPoista
  3. "Auringon suihkutessa avovedessä
    pidän aloillaan
    pientä, jäistä saarta"
    Mirkka Rekola, Jään syleilemällä, 1983
    Tässä yksi lempirunoistani. Luen sitä uudestaan ja uudestaan.
    Kosti.

    VastaaPoista

Vastakaikuja