keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Mikä menee teidän kaaliin häh?

Vein vähän aikaa sitten kassillisen kirjoja Tessiin. Päätin ottaa korvauksen vaihdossa, koska huomasin hyllyssä Kustaa Vilkunan Vuotuisen ajantiedon, jota minulla ei ollut omana – ja vanhoja Suosikkeja. Muun muassa Suosikin Kultajuhlanumeron vuodelta 1985, jossa oli vielä tarra-arkkikin (Dingo, Duran Duran, Anja Niskanen, Zero Nine ja Paul King) tallella. Iik!

Olen hekumoinut sadepäivän iltayötä Suosikkien parissa. Dingo, Siekkarit, Madonna, Andy McCoyn Cherry Bombz ja Jussi Hakulinen. Muistan tämän numeron. Vuonna -85 lojuin sängyllä vinon katon alla, ruskean froteepäiväpeiton päällä, napsin Reilu satsi -karkkeja (14-vuotiaana en ollut vielä alkanut laihduttaa) ja luin Jammun palstaa.

Nimimerkki "Toivossa olis hyvä elää, vai mitä?" valittaa irtoviiksissä poseeraavalle Jammulle, että äiti ei tee muuta kuin nukkuu, ja hän joutuu hoitamaan kotona kaikki kotityöt ja hoitamaan kaiket illat viiden kuukauden ikäistä pikkuveljeään. "Mulla ei oo isää lainkaan ja äidin "miesystävä" käy meillä silloin tällöin. Aamuisin "koti" on aika siisti, kun mä lähden kouluun, mutta kun mä tuun väsyneenä kotiin, niin se on "läävä". Mulla on kaks pikkuveljeä ja "äiti"." Argh!

Ennen nettiä Suosikin palstat olivat supertärkeitä tiedonlähteitä. Bees & Honey -lääkäripalstalla "Ikuisesti punaista vihaava" poika on harkinnut jopa itsaria jatkuvan punastelun takia. "Onko olemassa mitään ihoa viilentävää ainetta esim. kasvovettä joka sopisi myös finneihin. Omistan myös niitä", hän murehtii. Nimimerkki Lohduton härkä kirjoittaa: "Mistä johtuu että vasen rintani on huomattavasti suurempi kuin oikea? Mitä mä teen mun ihokarvojeni kanssa kun niitä on juuri siellä missä ei tarvita eli säärissä, käsivarsissa, ylähuulessa ja poskissa. Help me. En juo enkä polta. Seurustelin yhden kundin kera 2 vuotta mut ny se häipyi."

Nuorten palstat ovat muuten "lähellä sydäntäni"; toimitin kymmenen vuotta YLEn Teksti-TV:n nuorten palstaa. Luin kahmalokaupalla toimitukseen postitettuja kirjeitä ja toiveikkaita kirjeenvaihtoilmoituksia vuosien varrella. Niitä on varmaan komerossa muutama kansiollinen vielä tallella. Voisivat olla hyvää inspiraatiota nuortenkirjaan. Teksti-TV:n nuorten palsta lopetettiin, kun se kävi nettiaikana tarpeettomaksi. Nuorille on nyt tarjolla pyörryttävän paljon informaatiota netissä, mutta palstojen parahdukset ovat ajattomia. "Mä oon vaan yks jätkä, 17-vuotias, ilman tyttöystävää ja ensisuudelmaa."
                                                 Muodikkaana kouluun vm.-85


                                                    Iiiiiih!


8 kommenttia:

  1. Kiitos Johanna muisteluista!
    Hyvin muistat nuoruuttasi. Niin hyvin, että voisit käyttää näitä materiaaleja romaaniin jne. Sinä lähetit jo 80-luvun puolivälissä ja jälkeen runojasi ja julkasini niitä Uudenmaan läänin taidetoimikunan julkaisuissa.
    Minulle 60 -luvun nuorelle nuokin asiat olivat tuttuja keski-iän asioita. Vaikka minun nuoruuteeni kuuluivatkin Toivelauluja-vihkot, Elokuva-aitta, Ajan sävel, Elvis, Utheilun Kuva-aitta jne. O tempora on mores! Mikään ei paljonkaan muutu.
    Tsemppiä! Kosti

    VastaaPoista
  2. Kosti, kivaa tavata sut täälläkin! Bloginpitäjä ilahtuu kommenteista. Minulle oli iso asia, että mm. kouluaiheinen runoni Bullshit? pääsi Uudenmaan läänin taidetoimikunnan antologiaan. Muistelen, että runo loppui jotenkin siihen malliin, että "jonain päivänä tämä kaikki on meille jotain muuta kuin pelkkä bullshit". Olin ehkä 13-vuotias. (Jossain tuo antologiakin on tallella.)

    Totta, mikään ei paljonkaan muutu. Lukisin tosi mielelläni sinunkin nuoruusmuistojasi.

    VastaaPoista
  3. Joo, muistan tuon runosi. Sen pointti lienee lopulta se klassinen: Non scholae, sed vitae discimus. Ahdistus ja vapaudenkaipuu sielussa jollakin tapaa säilynevät elämän läpi, mutta ne muuttuvat. Elämä on houkutteleva, mutta painaa ja haasteissa koetellaan.
    Löysin oman runovihkoni, johon aloin kirjoittaa runoja 12-vuotiaana.
    "Kuu kaunis villin lännen,/ jo yö taas saapuu tänne/ Viel´ jossain paukkuu coltit/ ja saluunassa lentävät kortit" jne. Aiheina olivat villi länsi, urheilu, maailman ihmeet, uudet keksinnöt, opettajat, jopa ensirakkaus. Siihen aikaan luuli, että runoissa piti olla riimit.
    Vasta kun aloin lukea Pentti Saarikoskea ja muita modernisteja, aloin itsekin kirjoittaa vapaamittaisia runoja. Noin 16-vuotiaana.
    Lapsuuteen ja nuoruuteen palaa. Minun ikäisenä useinkin.
    Muuten edellä mainitsemieni julkasujen lisäksi luin tietenkin seikkailukirjoja ja -lehtiä ym. Oli Tex Willeriä, Korkeajännityssarjaa, villin lännen lukemistoja jne. Melko nuorena aloin lukea vakavampaakin kirjallisuutta. Siihen vaikutti hyvä äidinkielenopettaja Klassillisessa lyseossa: Ruth Elisabeth Vallisaari. Hän esitteli kirjoja. Ja minä lainasin jo pian Kafkaa ym. Se oli hienoa aikaa. Omine kasvukipuineen.
    Terveisin: Kosti

    VastaaPoista
  4. "Viel' jossain paukkuu coltit/ ja saluunassa lentävät kortit"! Pitäisi järjestää jokin näyttely tai tilaisuus näitten nuoruudenrunojen parissa. Samaa vapaudenkaipuuta kajahtelee sinunkin riveilläsi. Nuoruus, siivekästä - ja sidottua.

    Itse en tajua, miten olisin selvinnyt nuoruudesta ilman kirjoittamista. Nyt nuoret kirjoittavat nettiin ja saavat responssia on-line. Voihan silti olla, että juuri mikään ei pohjimmiltaan muutu.

    VastaaPoista
  5. SKS (tai Kirjailijaliitto) järjesti noin 20 vuotta sitten laajan näyttelyn kirjailijoiden lapsuudentöistä, siitä painettiin myös julkaisu. Minulta oli mukana joitakin runoja ja piirroksia. Minua silloin huvitti suuresti, miten lähellä lapsuuden mielenmaisemani oli pohjoiskarjalaisen Heikki Turusen innoituksia. Meillä molemmilla oli lännenäijiä ja sentyyppistä romantiikkaa. Kaari Utriolta oli mielenkiintoisia töitä jne. Mihinkähän sekin teos näistä luovuuden ensi askelista on joutunut? Ehkä joskus löydän.
    Kosti

    VastaaPoista
  6. Jos löydät, vinkkaa minulle julkaisun nimi. Kiinnostaa.

    VastaaPoista
  7. Hei!
    Löysin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisun, josta edellä kirjoitin. Julkaisun nimi on Enteitä ja uhmaa. Kirjailijan nuoruus, SKS 1987. Toimittanut Raija Majamaa. Se perutuu SKS:n näyttelyyn ja kokoelmiin. Mielenkiintoista henkilöhistoriaa ja kirjailijoiden lapsuuden ja nuoruudentöitä.
    Minulta on näyte latinankielisestä koululehdestä, jota kirjoitin. Käsin. Lista lännenkertomuksistani ja piirros. Sekä kouluaine koululaisista limsabaarissa (Turussa Aschan Humalistonkadulla). Olin tuolloin 12-15 -vuotias.
    Nostalgia valtasi mieleni.
    Olenko joskus ollut tuollainen?
    Kosti

    VastaaPoista
  8. Minulla jopa on tuo kirja johonkin hyllyjen uumeniin kätkeytyneenä, muistan sen. Kaivanpa esille.

    VastaaPoista

Vastakaikuja