tiistai 9. syyskuuta 2014

Oi aikoja

Olen lukenut 1970-luvulla julkaistuja runokirjoja. Runot, vilkasliikkeiset, heijastelevat aina nopeimmin aikaa. Tässä teillekin maistiainen, varsin kuvaava sellainen, Kari Aronpurolta:


ILTA

Hämärässä koivujen tuoksu,
veden peili,
surviaisten parvi.

Hiljaista
niin kuin rikkuri
olisi astunut huoneeseen.

(Kiinan ja Rääkkylän runot, 1972)




PS. Ajattelen aikoja, niitten henkeä ja muuttumista. Helsinginkadulla, Stupido-Shopin konkurssipesän levyhyllyjen äärellä lopullisuuden tuntu nostaa palan kurkkuun; maailma pyörähtää näinä aikoina uuteen asentoon, ei yhtäkkiä mutta vääjäämättä. Etsin hyllyistä keltaisia vihjelappuja, seuraan niitä. Kuuntele jos uskallat. Ei heikkohermoisille. Ostan levyjä, soitan niitä kirjoittamisen, tekeillä olevan romaanin avarassa kaikuvassa tilassa, jossa olen yksin ja kaikkea muuta kuin yksin.
     Tämä tarina kasvaa kysymyksistä. Siitä, miten vuosi vuodelta olen vähemmän varma mistään. Haluan kysyä, kysyä yhä enemmän.


2 kommenttia:

  1. Terve/a Venho!

    Ihan hätkähytti kun näin tutun kannen.
    Hänhän pyöri täällä takamailla pitäjässämme kirjastonhoitajana tuolloin.
    ks. selitys myös: http://hikkaj.blogspot.fi/2014/06/palsi-paulaharju-ja-aronpuro.html

    VastaaPoista
  2. Aronpuro inspiroi mua paljon! Kansi on Juhana Blomstedtin.

    VastaaPoista

Vastakaikuja