tiistai 28. lokakuuta 2014

Mekko päällä Münchenissä


Marraskuussa, Turun runoviikolla, ilmestyy viimeinen Vilja-Tuulian ja minun tekemä Jano, sitten uudet päätoimittajat ottavat lehden haltuun. Hyvä eksperimentti oli tämä. Kolmas, tulevaisuus-teemainen lehti alkaa olla koossa. Teen vikaan Janoon pari juttua. Toinen niistä on kommentti Schamrock-festivaalista, jolta palasin eilen. Schamrock on toista kertaa järjestetty naisrunoilijoitten festivaali, joka levittäytyy Wieniin ja Müncheniin. Meitä oli FILIn lähettämänä siellä kolme suomalaisrunoilijaa. 

Miehiä oli toki yleisössä, mutta unohdin jotenkin kokonaan välillä, että esiintyjät olivat pelkästään naisia. Niin avara voi olla sukupuolen käsite, niin moneen kohtaan “naiseuden” janaa festarin runoilijat asettuivat. Panin kyllä merkille, että olin ainoita mekkoon pukeutuneita! (Koruja ja meikkejäkään ei kovin paljoa näkynyt. Tätä meinaankin nyt hetken pohtia. )

Miehissä ja naisissa on erilaisina pitoisuuksina feminiinisyyttä & maskuliinisuutta. Ohjelmaa seuratessa nousi kyyneleet silmiin sitä ilosta, että on maailma, jossa sukupuolen oma ja yksilöllinen ilmaiseminen on mahdollista. Ehkei helppoa, mutta silti mahdollista, ilman pelkoa noitarovioista tai vankiloista.

Vahvimmin mieleenjääneitä esityksiä minulle oli Tuvasta, Mongoliasta kotoisin olevan Sainkho Namchylakin kurkkulaulua, monenlaista ääntelyä, laulua ja sanoja yhdistänyt esitys. Siinä oli jotain yhtaikaa hyvin alkukantaista ja uutta & omaa, jotain pelottavaa ja kiehtovaa, jotain lapsenomaista ja jotain ikivanhaa. Kuvassa keskellä istuvan Sainkhon kanssa lavalla on Kaliforniasta saapunut Patti Trimble, jonka pitkät, kertovat runot olivat lähelle tulevia – esimerkiksi teksti, jossa listattiin kaikki ne levottomat ajatukset, joita unettoman mielessä liikkuu kolmen ja puoli viiden välillä yöllä ("And what about Jerusalem? I worry about Jerusalem..."). Vasemmalla Sainkhoa säestää kitaralla Kalle Laar. 


Sunnuntaiaamuna kävelin Pasingissa ja osuin kirkkoon, kuten usein käy. Baijerihan on katolista aluetta, ja meneillään oli messu, kirkko oli täynnä väkeä. Kuvassa tämän Maria Schutz -kirkon alttaritaulu. (Ostin kalliimman kännykän ihan sitä varten, että siinä on kamera, mutta eipä sillä kovin kaksisia kuvia saa.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vastakaikuja