sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Ne silmät

Saakohan näitä kuvia lainata. Ne on lainattu Ateneumin sivuilta, täältä.

Herään ennen viittä kirjoittamaan ja viilaamaan, romaani ei anna nukkua. Unessa oli silmät  eiliseltä. Ehdin käväistä Ateneumissa, ja Ismo Höltön näyttely oli vahvinta vähään aikaan. Ihmiset katsoivat suoraan aikojen läpi. Lämpö.

Kuviin pyydystetyt hetket: likaiset varpaat, hampaaton karjalaismuori, maitolaiturilla kutominen, reteä tukkijätkä paksujen pölliensä edessä: mulla on, täältä pesee.

Sadan markan huvilat ja pikkulikka helmet kaulassa pihalla, perunanmyyjä Töölöntorilla, pojan tatuoidut käsivarret tyttönsä ympärillä, vilkkuvat silmät. Mummu ja paappa Suurkirkon portailla käsi kädessä.

Maalta kaupunkiin. 1960-70-lukujen rakennemuutos siellä, ihan joka kuvassa. Nyt tulee mieleen Kari Hotakaisen runoa: "Taustalla näkyy vähän yhteiskuntaa. Sitä mahtuu joka kuvaan." (Samassa runossa muuten seistään "mekollisessa kukassa", se on aina ilahduttanut.)

Kun asuin 19-21-vuotiaana Jyväskylässä, kehitin mustavalkokuviani Ilokiven yläkerran pimiössä. Muistan lumon, sen taian, kun kehiteliuoksissa alkoi kuva piirtyä esiin. Muistan kuivumaan ripustetut pinnakkaiset, kuvien paksun paperin, pyykkipojat. Joskus harmittaa, etten kuvannut silloin, silloinkin, enemmän katoavaa aikaa. Lamavuosien Jyväskylä, johon muutin ekaa kertaa asumaan yksin, on nyt jo muuttunut paljon.

Koskaan ei ole myöhäistä alkaa tallettaa aikaa.

Ajattelen niitä silmiä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vastakaikuja