torstai 18. kesäkuuta 2015

Juhannus


Sireeni kukkii Ruusuikkunassa. Tänä kesänä tosiaan kukat velloo, kuohuu ja rehottaa joka puolella. Valokuva on otettu silloin, kun parempi kamerani vielä toimi, mutta sireeni on yhä omassa pihassa. Se on tässä. Istun valkeassa kesäyössä vihreän keskellä, vierestä alkaa kuusimetsä. Hengitän metsää ja jätän kirjaimet pöydälle, menen puitten sekaan paljain tassuin, kädet riittää rungon ympäri ja saniaiset kutittaa vatsaa, sataa puitten läpi, puitten oksilta, ajattelen muuttumista, muuttumisen tilaa, vaiheita. 

Lämpöä lempeä lentoa juhannukseen, rakkaat lukijat. Täältä voi tarkistaa säädylliset tavat: muistakaa juhannuskuusi, yhdeksän suolasilakkaa ja nakuna kaivoon kurkistelu.

2 kommenttia:

  1. Voi sulla on oma piha, ja puita halattavaksi asti. Täällä peltikatto kiiltää, räystäät tiputtaa ja vastapäisen talon opiskelijapojilla on bileet; tuolla ne nojailee ulos ikkunasta, savurenkaita sateeseen puhaltelevat...

    VastaaPoista
  2. Kaipaan kyllä noita peltikattoja ja räystäitäkin, mutta mitäpä ei ihminen kaipaisi; asuin keskustassa yli kymmenen vuotta. Halattavat puut ei ole kyllä omia, mutta onhan metsään jokanaisenoikeus...

    VastaaPoista

Vastakaikuja