keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Lukuhaaste

"Polun vieressä metsässä olivat tummat kuusien ja mäntyjen rungot, haapa- ja leppärisut, koivujen valkoiset tuohet ja niitten mustat läikät, läpinäkyvässä sumumaidossa."

Se oli Hyryä. Otan marraskuun Lukuhaasteen vastaan & luen "ylimääräiset" kolmekymmentä sivua joka päivä.

Työn alla olevan kirjoituksen takia olen lukenut viime ajat Lauri Viitaa ja Lauri Viidasta, ankaran rytmin pauloissa, kummastellen, ärsyyntyneenä, Viita on kova pala. Runoja luen muutenkin, ne liittyvät sovittuun ja luvattuun.

Salaa jo haeskelen ja luen kirjoja, jotka liittyvät siihen, mitä kohta alan kirjoittaa. Se polttelee. Ruokin tulta.

Mutta se Lukuhaaste: en suunnittele, en valitse kirjoja etukäteen, yksi johtaa toiseen, on samoilun tarve, yllätyslöytämisten, yhteyksien. Vapaus. Vapausriippuvuus.

Luin ensin loppuun kesken olleen Ian McEwanin Lapsen oikeuden.  Olen pitänyt kaikista McEwanin kirjoista tavalla tai toisella, pienistä ja suurista, niin tästäkin; Fionan hahmo virkistää. Kirjan takakannessa on McEwanin iso kasvokuva, käänsin sen yöpöydälle niin että se katseli minua öisin kun nukuin, sen näköisenä, että tajusi kaiken, tiesi mitä minun pitää seuraavaksi tehdä.

Eilen aloitin Antti Hyryn Maatuulen, koska sen kansikuvasta (by Hannu Taina) tuli puhetta ystävän kanssa. Illalla meni 30 sivua; Hyry kuvaa luontoa kuin vesivärimaalari, tarkalla pensselinkärjellä. Tunnistan metsän, samaan metsään haluan joka päivä. Sivutolkulla remonttihommaa kuvaavia jaksoja harpoin. Mietin, josko joskus kuvaisin vaikka ruuanlaittoa samalla intensiteetillä, sitä keskittymistä ja turhautumista joka käytännön rutiinihommiin liittyy... Maatuulen Pietari toivoo koko ajan, että saisi hommat pois alta, ne eivät ikinä lopu.

Näin Pietari lähtee putkiliikkeeseen ostamaan remonttisälää:

"Hän mittasi putket ja kirjoitti paperilapulle osat, käveli autotallin eteen, istui autoon ja lähti ajamaan. Tämä on tällaista, hän mietti, istua näin autonistuimella ja ajaa, koko ajan odottaa ja toivoa, että saa hoidetuksi asiat. Menee kymmenen minuuttia, kun pääsee sinne, siellä aikansa, kun ostaa, ja kymmenen minuuttia, kun tulee takaisin ja on asian hoitanut. Aikaa mennyt niin ja niin paljon eikä kuitenkaan päässyt siitä siihen. Yhdentekeviltä tuntuvien asioiden hoitamista ja kuvittelee, että kun tätä tekisi oikein tehokkaasti, saisi jotain valmiiksi ja olosuhteet muuttuisivat." 


4 kommenttia:

  1. Lunttasin netistä, ja Maatuuli on kirjoitettu jo 1980, olen lukenut Hyryltä vain uusimmat eli Aitan ja Uunin, jotka molemmat kuten yllä oleva, ja minusta hienoja. Uunin päähenkilö on niin ikään Pietari.

    VastaaPoista
  2. Näin on, ja Pietari & perheensä ovat myös Maailman laita -kirjan henkilöt, nuorempina kuin tässä.

    VastaaPoista
  3. Maatuuli on lukupinossani, sillä löysin sen Sysmän kirjapäiviltä viime kesänä.

    VastaaPoista
  4. Maatuuli on lukupinossani, sillä löysin sen Sysmän kirjapäiviltä viime kesänä.

    VastaaPoista

Vastakaikuja