maanantai 2. marraskuuta 2015

Pimeästä syntyy

Hesarin Antti Majanderin kritiikki Kaukana jossain onnenmaasta ilmestyi lauantain lehdessä. Onnenetsijät Otto ja Kaarina ovat maailmalla.

Olin saman päivän iltana saunomassa Nuuksiossa. Otin kuvan pimeästä Kattilalammesta, se näyttää tältä:

Laiturilta päin saunalle oli näkymä tämä:


Marraskuu. Luin äsken, että meditaatiossa hiljaisuus ei saa muuttua tylsyttäväksi tyhjyydeksi, vaan pitää pysyä  valppaana. Pimeässäkin pitää terästää katsetta. – Laiturilla seistessä lammella näkyi pieni liikkuva valo. Joku varmaan meloi rantoja pitkin. Näkyi mustien puitten siluetit taivasta vasten, ja veden pinta liikkui. Saunan lämmössä se vesi pysyi pitkään iholla viileänä. Mietin ihmisiä, joita istuu nykyisin bussissa ja jää pois vastaanottokeskuksen pysäkillä, lähtee joukolla kävelemään pimeään alikulkutunneliin.

On asioita, joita ei näe ennen kuin tulee tarpeeksi pimeä. Marraskuu.

2 kommenttia:

  1. Marras. Kuolemankuukausi. Joo, kovinkin allekirjoitan nuo sinun havaintosi. Pimeä sulkee syliinsä välillä niinkin tiukasti, että pitää oikein toisinaan herätellä itseään. Missä meneekään suloisen käpertymisen ja pimeään vajoamisen raja, vai ovatko ne pohjimmiltaan silti sama asia... Juuri tänä vuonna tunnun tarvitsevan marraskuuta oikein erityisen paljon.

    VastaaPoista
  2. Luin just Anthony de Mellon kirjasta Ilma jota hengität, että meditoijan tosiaan pitäisi välttää sellaista mielen tyhjentämistä joka johtaa haluun uppoutua tyhjyyteen ja hiljaisuuteen. Ihan järkeenkäypää. Pitäis yrittää nähdä pimeässä.

    VastaaPoista

Vastakaikuja