perjantai 4. maaliskuuta 2016

Syy
virrata. Soida. Täytyä. Voida. Päivästä toiseen
laskea metsä ikkunasta, käydä
sulan puron, hankikannon yli jäälle
virran päälle, kuulla kumu niellä sumu.
           
Käy keskustasta pois, uita
verkot jään alle. Hattu päästä!
                               lapselta lainattu pipo
uittolauta särisee, syöksyy kuoressa
sininen lintu. Sukeltaa. Kuulet
kumman soiton, sohjoa kairaat, lumi
            harteilla, paina, väännä. Virrata soida täytyä voida 
            valaista. Tämä on kalaisa meri.
                        Siinä kohtaa hei soi! Siitä läpi.
Syy runoon
on kala,
jonka jään alta kiskon,
teisti tokko tuulenkala
käsissä liukas,
sätkivä väläys veteen, vitikansi vaikenee. Rahtu valoa,
hippu helinää. Hiihdän pintaa sysiyössä
suksien alla
rustokallot

koputtavat, hoputtavat. 

1 kommentti:

Vastakaikuja