lauantai 14. toukokuuta 2016

Vapaaehtoista aikaa



Edellinen postaus pöyhi muistia. Vai kirjoittaminenko sitä myllää, kääntelee pinojen alta kuvia esiin.

Opiskeluaikana opiskelin talvet ja kävin ilta- ja viikonlopputöissä. Aioin kirjailijaksi – en uskaltanut ottaa opintolainaa, piti tehdä töitä. 

Kesä- ja joululomilla olin yleensä myös töissä, mutta kuukauden verran joka kesä tein vapaaehtoishommia. Kuutena kesänä osallistuin KVT:n leireille eri maissa. Joltain ilmoitustaululta bongasin yhdistyksen, pyöräilin Rauhanasemalle Pasilaan hakemaan leirilistaa. Nettiä ei ollut, piti jalkautua maailmaan. Sitten tutkinkin jo Tåg till utlandet -aikatauluja kynä kädessä, suunnittelin junareittiä. 

Eniten tunsin olevani tarpeen, kun olin ohjaajana Irlannissa, Navanissa, traveller-lapsille järjestetyllä kesäleirillä. Mietin vieläkin joskus, mitä noille lapsille kuuluu. He ovat jo aikuisia. Osa eli kurjissa oloissa, toisten asiat olivat paremmin, jos vanhemmilla oli elämä reilassa.  


Ei ole enää työleirien aika, minulle.  
Mutta nettiaika on: löysin Facebookista alaikäisten turvapaikanhakijoiden tukiryhmän. Sinne. Aluksi vaatteita lajittelemaan. Ryhmässä on samaa henkeä, jonka muistan KVT-ajoilta. Melua pitämätöntä, itsestäänselvää asennetta: hihat heilumaan. Aikaa vapaaehtoistöille on paljon vähemmän nyt kuin nuorena, no niin, eihän sitä ole. Mutta jos jotain joskus? Konkreettista tekemistä. Jostain syystä nyt haluan antaa omille lapsille tämän tekemisen mallin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vastakaikuja