keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Varjon hälveneminen


Pieni merkintä! (Koska "johdonmukaisuus on mielikuvituksettomien viimeinen suojapaikka", Oscar Wilde sen tiesi:))

Kirjoittamisesta on kirjoitettu paljon, mutta nyt on huoneentauluna Peter Mickwitzin kirja Lyhytproosaa. Se mikä avautuu. Siinä on paljon kaikkea konkreettista, maailmasta ja eliöistä. Viistoa huolta ja naurua. Tänään se puhuu kirjoittamisesta. Koko kirja voi olla huoneentaulu, tai työpöytäkirja. Pöytäkirja: muistiinpanot ajatellusta.

Itsestä luopuminen kirjoittaessa, itsen katoaminen, sitä ajattelen.
Koska on muututtava toiseksi. Minun on muututtava siksi josta kirjoitan.

"Tulla niin keveäksi, niin valoisaksi, että muu ja toinen tulevat näkyviksi sen varjon takaa jonka itse heitämme kaiken sen ylle minkä voisimme nähdä: sen varjon hälveneminen. (---) Ilman itseään ei voi kirjoittaa, mutta kuitenkin kirjoittaminen on kaikenaikainen yritys läpäistä juuri tuo muuri: oma itse, jotta voisi kirjoittaa."

Tässä tuo teksti kokonaan, kuvassa.

Kirjasta Lyhytproosaa. Se mikä avautuu. Teos, 2016. Suomentanut Kristiina Lähde.





7 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos kirjoitusvirheet varsinkin kommenteissa ne harmittavat, kun ei pysty editoimaan.

      Poista
  2. ".....heikkoudesta, epätietoisuudesta ja valoisasta keveydestä."

    Lohdullistakin jollain tapaa.

    Pitääpä hommata tuo kirja. Olen aina ajatellut että kirjoittaminen on itsensä rakentamista... mutta on se itsensä hukkaamista myös. Se ihanin, kevein tunne on sitä, hukkaamista.

    VastaaPoista
  3. Itsensä rakentamista, sitäkin. Kirjoittamisesta voi sanoa paljon: käännellä eri puolia. Olen viime aikoina tavoittanut tuon itsen unohtamisen kirjoittaessa, siksi kai Mickwitzin teksti osui. Kuten sanot, se on ihaninta, keveintä, "huojennus". --Kiva kun löysit tänne!

    VastaaPoista

Vastakaikuja